Mitä tää tarkallee ottaen tarkottaa?

1. Pysäköinti kielletty jakeluasema-alueella?
2. Alueella on jakeluasema?
3. Onks miun mentävä autokoulun kertausoppitunneille?

Ruuhkaa pukkaa

Tässä kuvassa kaistan leveys ei oikein riittänyt.
Nappasin kuvan tuosta aseman läheltä yhtenä päivänä kamerakännykällä.
Huvittava tilanne, Rytkösen auto oli pysähtyneenä tien "sivuun" kun joku matkustajista oksensi tien laidassa.
Toisella puolella oleva Ahosen bussi oli myös pysähtynyt.. Ja sen takaa tulee bussi.. Meikä siinä sitten ihmettelee että mihin rakoon yrittäis.. Ja mun takana jono kasvaa.. heh he..

Laajakaista tuleee....

Laajakaista tulee ja kaikki on avattu ja putkia tungettu maan sisään... Vai miten se oli...

Hei kolmoset mul on nälkä, vedetään mäkkispökkikset...

Kasvikatsaus ja vähän valokuvaamisesta

Kouvolassa kasvaa kaikenlaista, syksylläkin, kuten kuvasta näkyy.

Oikeastaan oli tarkoitus kirjoittaa valokuvaamisen helppoudesta ja vaikeudesta, johon antoi kimmokkeen lukijamme Viruksen postaus. Johon siis alun perin minun piti laittaa kommentti mutta tästä tulee nyt vähän omaa tajunnanvirtaa.
Siinä kuvassa on varustelukierteen alku vaikka ei ystävämme ehkä sitä tunnusta. Ensin kyllä HN… toi mieleen jotain sikaflunssaan viittaavaa – ennen kuin silmiin osui Nikon. Ja siinä vaiheessa ainakin minä kimmahdin puoli metriä taaksepäin pelkästä kauhusta.

Silloin muinoin – ennen digikamera-aikaa – Miehellä oli kameralaukku. Siinä kulki runko, kaksi putkea ja kaikenmaailman linssin päälle pantavia läpyköitä, filmirullia täysinä tai tyhjinä, ynnä muuta ilmeisesti tarpeellista tavaraa. Matkoilla hän sitkeästi raahasi laukkua mukanaan, ainakin jossain määrin:

- pidäs tota, mä vaihdan putken
- kannas tota, mun tarttee nyt etsiä hyvä kulma
- annas uusi filmi, tässä menee viiminen nyt
- en mä voi sitä laukkua kantaa kun mä otan kuvia ja sä et ota
- jne ja jne

Lopuksi minä yleensä karjuin suoraa huutoa etten mä kanna enää mitää s….nan laukkua, kanna itte, ne on sun kamoja, mäkin haluan nyt kulkee ilman mitään painolastia. Ja minua katsottiin sitten todella ärsyyntyneenä kuin jotain idioottia.

Nyt meillä on molemmilla oma digikamera. Ihanaa! Minä saan rauhassa kuvata yksityiskohtia kun Mies kuvaa laajoja maisemia, joissa se yksityiskohta saadaan esille kun tietokoneella vähän zoomaa. Siis niissä on joku hieno asettelu.

Kuvaaminen varmasti jatkuu. Vaikka tuleekin syksy. Lupiini kuihtuu nyt tässä blogissa lievään talviuneen. Syynä on yksinkertaisesti ajan puute. Omat ja työasiat syövät juuri nyt liikaa, aikaa jää vain Blogistaniassa lukuseikkailuihin, omaa tuotosta ei synny. Kommenttilootissa tulen kyllä jatkossakin riehumaan, ja joskus saatan päräyttää tännekin jotakin.

Tämä blogi ei kuihdu, kanssabloggaaja jo metsästää uutta sielua. Ja varmasti löytää.

Olen sanaton...

Valokuvatorstain 140.haaste

Tällä viikolla haasteena on sitaatti:

--- ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” ---

Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.

Auringonkukka. Aurinkolasit.

Rajattu!

Valokuvatorstaissa on haasteena rajattu.

Kouvolan Käpylässä, Männistöntien puistossa tehdään sähkötöitä.

Muita rajattuja olisi myös täällä.

Totuus ei enää löydy kaurapuurosta vaan leikkikentältä

Helle hellitti!

Tällä kuvalla osallistun YyKaaKooNee-kuvahaasteeseen, jonka haasteena oli numero 17.

Muut osallistujat täällä!